Koska tällä hetkellä vinyylien myynti on ollut noususuhtainen jostain kumman nostalgisesta syystä, on useampi pienempi levynjulkaisija alkanut julkaisemaan tuotoksiaan vain vinyyleinä. Ei sinänsä huono idea. Vinyyleihin voi lyödä suhteettoman kovan hintalapun päälle ja silti ihmiset siitä maksavat. Ainakin ne, jotka pitävät vinyylin rohisevaa ääntä jotenkin parempana, kuin CD:n.

Tästä innostuneena muutama pienempi lafka on saanut päähänsä tuoda takaisin C-kasetit. Tässä vaiheessa moni luulee tätä asiaa vitsiksi, mutta ilmeisesti näin ei ole. Kysymys lieneekin, että eikö näiden kavereiden päissä liiku yhtään mitään?

C-kasetilla ei ole mitään sellaista tarjottavaa, jonka takia kukaan lähtisi niiden kanssa taistelemaan. C-kasetteja pitää kelata, että voi kuunnella jotain tiettyä biisiä. C-kasettien perään pitää katsella, että ne eivät vahingossakaan veny. Ja mikä tärkeintä, koskaan ei voi olla täysin varma, että juuri sinun soittimesi soittaa kappaleita oikealla nopeudella.

Vinyyleissä sentään voi valita kappaleen, mitä haluaa kuunnella, eikä vinyyli mene huonoksi yhtä helposti kuin C-kasetti. Miksi siis ihmiset nojaavat typerään nostalgiaan, johon kukaan järkevä ihminen ei tule tarttumaan.

Antakaa menneiden olla. Eteenpäin tässä ollaan menossa. Ainakin joissain asioissa.