"Slipknot on vedetty mukaan Etelä-Afrikassa maanantaina sattuneeseen koulupojan murhaan. Tiettävästi tekijä oli peittänyt kasvonsa Slipknot-tyylisellä itse tehdyllä maskilla. Krugersdorpissa sattuneessa välikohtauksessa kuoli 16-vuotias poika, tekijä on 18-vuotias. Syytetty oli hyökännyt useamman nuoren kimppuun ja surmannut viiltamällä samaa koulua käyneen oppilaan.

Tietojen mukaan surmaaja olisi käyttänyt maskia, joka muistutti Slipknotin rumpalin Joey Jordisonin käyttämää naamiota." - v2.fi, 20.08.2008.

Yleensä en vedä koko tekstejä mukaan näihin nurinoihin, mutta nyt on vaan pakko. Saatana on ehkä maailman väärinymmärretyin hahmo. Raamattu on mustamaalannut kaverin maineen niin alas, että sen mukaan vetäminen tällaisiin sekoiluihin on enemmänkin periaate, kuin tarkoitusperä.

Ensinnäkin kaikki, jotka tietävät musiikista jotain, tietävät, että Slipknotilla ei ole mitään tekemistä Saatanan kanssa. Yhtä paljon kuin hevimetallilla yleensä. Eli lukuun ottamatta muutamia erikoistapauksia, ei mitään.

Toiseksi se, että joku kaveri sekoaa päästänsä ja lähtee teurastamaan muita kaduille naamari päässä ei tarkoita, että sillä olisi mitään tekemistä musiikin, pelien tai muiden vastaavien sivullisten syyllisten kanssa. Normaalin ihmisen järkikin kertoo jo sen, että jos kaveri jonkun tappaa, on se joko ollut tekemässä sitä joka tapauksessa, tai sitten voidaan suoraan syyttää vanhempia tästä.

Mutta hei, eihän se mitenkään voi olla vanhempien vika, kun he ovat jättäneet lapsensa huomiotta, tai hakanneet tätä tai jotain muuta, minkä he ovat aivan suoraan tehneet. Mutta ei, vanhempia ei saa syyttää, koska he eivät uskalla ottaa vastuuta omista teoistaan.

Helvetti! Jos kaverilla ei ole syntyjään ollut mielenvikaisuutta, vika on ehdottomasti vanhempien. Kasvattakaa perkeleet lapsenne, jos sellaisia hankitte. Muussa tapauksessa, joko käyttäkää ehkäisyä, aborttia tai kieltäytymistä. Muita vaihtoehtoja ei vain ole tarjolla. Älkää perkeleet lisääntykö, jos ette todella ole siihen valmiita.

Ja Saatanalla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Korkeintaan hän toteaa: "ei se mitään, pistäkööt tämänkin minun syykseni, eipähän ole ensimmäinen kerta". Syylliset ottakoon syyn niskoilleen, kuten ihmisten pitäisi. Typeryydestä pitää maksaa, ei syyttää toisia.