Kesä ja festarit, mikäs siinä. Paitsi, että tarvitseeko niitä olla joka helvetin viikonloppu? Kesä ei kuitenkaan ole mikään ihan pieni rupeama. Kesäkuusta elokuun puoleenväliin ei ole yhtään viikonloppua, etteikö olisi jotain tapahtumaa jossain päin maata. Yritäpä siinä sitten järjestää jokin viikonloppu niin, että saisit kaveriporukan kerralla kasaan. No ei vittu ole onnistumassa!

Mutta ei vain se, että olisi joitain järjestettyjä tapahtumia, ehei! Kesällä on pakko myös järjestää häitä, hautajaisia, rippijuhlia, valmistujaisia ja kaikkea muuta turhaa paskaa. Jos joku hieman jaksaisi tässäkin tapauksessa katsella pidemmälle, niin tapahtumia järjestettäisiin loogisesti ja rajoitetusti, kohtuullisissa määrin. Kuitenkin kaikilla festareilla, joka vuosi, on samat paskat suomalaiset bändit täydentämässä tapahtumaa. Joku raja voisi siinäkin olla.

Ärsyttävintä ehkä on vielä se, että festarit eivät ota bändijä edes mitenkään loogisesti, vaan tekevät kaikkensa saadakseen sekoitettua erilaisia genrejä toisiinsa, että saisivat mahdollisimmat suuren yleisön. Nummirock on festareista ainut, joka oppi, että näin asiaa ei kannata järjestää. Ja senkin vasta, kun konkurssi kävi lähellä.

Jos ei muuten, niin järjestäisivät bändit edes niin, että samantyyliset olisivat yhtenä päivänä, ettei tarvitse erikseen ostaa kolmen päivän lippua, että voi nähdä kolme bändiä, jotka ovat kaikki, yllättäen, eri päivinä.  Tai vaihtoehtoisesti, päällekäin samana päivänä.

Kaikille kaikkea periaate ei ole koskaan onnistunut, eikä tule koskaan onnistumaan. Pienellä rajoittamisella ja ajattelulla saataisiin tapahtumiin järkeä ja todennäköisimmin enemmän kävijöitäkin.