Tällä hetkellä (ja jo pidemmänkin aikaa) on ollut suuri meteli piratismista ja netistä lataamisesta (jotka eivät ole sama asia). Levy-Yhtiöt ja Elokuvayhtiöt keksivät olemattoman suuria lukuja päästänsä saadakseen häviönsä (joka ei ole häviötä) vaikuttamaan suurilta. Ihmisiä vedetään rosikseen turhista asioista, uhkaillaan poliisilla, lähetetään ukaaseja, sekä luodaan typeriä lakeja, jotka syövät ihmisoikeuksista ja kansalaisoikeuksia.

Ajatellaanpa asiaa täysin objektiiviselta tasolta: Hemmo lataa levyn netistä kuunnellakseen millaista se on. Hemmo toteaa, että levyn sisältö on paskaa, eikä ikinä maksaisi kyseistä tuotteesta. Kuitenkin, joku neropatti on keksinyt, että koska Hemmo latasi kyseisen levyn, se voidaan laskea suoraan myyntihäviöksi, vaikka Hemmo ei koskaan olisi edes ollut kyseistä levyä ostamassa. Sitten taas, kun Hemmo lataa netistä levyn, pitää siitä ja ostaa sen, hän ei kuitenkaan saa ripata sitä koneelle, koska hän on ostanut vain CD:n, jolle hänellä on käyttöoikeus, mutta ei omistusoikeutta. Missä vitun vaiheessa kukaan tulee sanomaan minulle, mitä minä CD:lläni olen tekemässä?

RIAA on tällä hetkellä sotimassa sotaa artistien puolesta, ja pahinta on, että artistit eivät koskaan tule edes näkemään niitä rahoja, joita RIAA saa joistain oikeudenkäynneistä, koska kaikki tämä paskanjauhaminen ja kyttäily maksaa enemmän, kuin oikeudenkäynneistä tulee koskaan irtoamaan. Levy-yhtiöt ottivat pahasti jo jokunen vuosi sitten takkiin kopiointisuojausten takia, mutta eivät kuitenkaan oppineet siitä mitään. Pikkulapsikin oppii, että jos pistää kätensä kuumalle levylle, sitä ei kannata tehdä uudestaan. Tästä voimmekin päätellä, että levy-yhtiöitä johtaa jotkin autistiset apinat, jotka eivät vain voi oppia virheistä, kuten normaalit ihmiset tekevät.

Jotkut ovat jo kuitenkin tajunneet, että sitä musiikkia voi myydä netissäkin. Itse en ole valmis maksamaan mp3:sta paljon paskaakaan, koska se on kuitenkin täysin pelkkää ilmaa. Ei mitään konkreettista, mitä voi pitää kädessä, esitellä muille tai yleensäkään vain sanoa omistavansa. Erikoistapauksena olen ostanut Jon Crosbylta kaikki hänen julkaisemansa viisi mp3-albumia. Tämäkin vain kahdesta syystä: 1) kaikki rahat menivät suoraan Jon Crosbylle. 2) Jon Crosby pyysi levystä n. 3 euroa kokonaisuudessaan, joten siinä oli jo hinta-laatu suhde kunnossa. Mutta otapa asiaksesi harkita jostain isommilta myyjiltä ostavasi kokonainen levy digitaalisessa formaatissa. Jos se sattuu olemaan mp3-muodossa, sen äänentaso on niin alhainen, että ei sitä suostu kuuntelemaan kuin 90-vuotias vaari, tai vaihtoehtoisesti se on jossain wma-muodossa DRM:n kera, jota kuuntelevat vain täysin asiasta tietämättömät. Ja hinnat ovat lähes fyysisen levyn tasolla. Mitä helvetin järkeä siinä sitten on?

Ja jotta ei jätettäisi elokuvayhtiöitä huomioimatta, voisimme nostaa todella ärsyttävän asian tiskille: DVD:t. Jos/kun minä ostan DVD:n, voisin kuvitella, että "hei, tämä on nyt minun laillinen kopio. pääsen suoraan katsomaan elokuvaa", mutta ei. Ensin leffan alussa pitää katsoa "mainos", jossa mainostetaan sitä, että ethän varasta tätä DVD:tä. No helvetti, justiinsa kannoin sen kotiin, en varastanut, joten mitä vittua? Sitten pitää katsoa usea minuutti jotain disclaimeria käyttöoikeuksista. Enkö minä juuri ostanut tämän ja maksanut siitä, joten saan tehdä sillä itse mitä haluan? Ja mikä tässä eniten vituttaa on se, että niitä ei voi skipata. Ne pitää katsoa, aina. Jos lataan leffan netistä, se alkaa pyörimään heti kun heitän sen soittimeen, ei mitään turhaa paskanjauhamista. Kumpaakohan vaihtoehtoa elokuvia kotona katsovat ihmiset mieluummin katsovat? Tajutkaa nyt saatana jotain, elokuvayhtiön johtajat. Ette tekään joka kerta ravintolaan mennessänne katso ensin kymmentä minuuttia ohjeita siitä, miten ravintolassa pitää käyttäytyä.

Jotta omistajuusoikeudesta ei vain tulisi ongelmia, jenkeissä ajetaan myös läpi lakia nimeltä "orphan works", joka tekee kaikesta kuvataiteesta vapaata riista, jos sitä ei ole rekisteröity. Ja rekisteröitymistoimistot eivät edes olisi yhtenäisiä, vaan yksityisiä. Eli teoriassa asia menisi näin: joku tekee taulun, hänen pitää maksaa siitä, että se rekisteröidään hänelle ja sitten jos joku haluaa käyttää kyseistä kuvaa jossain, tarkistaa hän n. 10 rekisteröintitoimistosta, että löytyykö kyseiselle kuvalle omistajaa. Jos ei löydy, uusi taho voi rekisteröidä sen itselleen, eikä artistille tarvitse maksaa mitään. Vittu, että jenkit on törkeitä apinoita. "Land of the free (enterprise)", toden totta.