Noin 10-20 vuotta sitten hevin ja metallin kuuntelijoita kohdeltiin saatanan palvojina (jossain päin maailmaa kohdellaan vieläkin), mutta nykyisin on asiat toisin. Hevi on korkeammalla nousussa, kuin mikään tanssimusiikki koskaan on ollut. Kaupallistuminen ei ole mitään kovinkaan hyvää tehnyt alalle.

Ennen lapset kuuntelivat Spice Girlsia, nyt Dimmu Borgiria. Miten kukaan voi ottaa Dimmua tosissaan? Tai sen puoleen, mitään muuta hevibändiä?

Viimeisimpänä tyrkkynä markkinoille on helsinkiläinen Ra, jossa juuri yläasteelle menevät kersat soittavat faarao-heviä. Heillä on jo levytyssopimus EMI:lle. Eli siis mitä vittua? Meneekö EMI:llä tosiaan noin huonosti?

Kuinka kersat, joilla ei ole minkäänlaista todellista elämänkokemusta voivat päästä levyttämään? Tämä on ilmiselvästi uusi Ellan ja Aleksin paluu levy: Ella ja Aleksi goes heavy! Ei saatana!

Tässä ihan helvetin pieni vinkki levy-yhtiöille:
Lopettakaa se paskan julkaiseminen ja julkaiskaa levyjä, jotka eivät heti ensimmäisenä huuda: "HITTI!". Kunnon musiikki ei lakkaa koskaan myymästä, toisin kuin kaikki väen väkisin ulostungettu tuuba, joka lakkaa myymästä heti, kun se ei ole trendikästä, eli n. 3 sekuntia sen julkaisun jälkeen.

Ja ettei nyt unohdettaisi meidän pientä uutta, tulevaa one-hit wonderiamme: faarao -teema ei tee musiikkinne genrestä faarao-heviä. Opetelkaa edes perusasiat alasta, jolle olette omaa paskaa tuotostanne tunkemassa.