Nykyaikaisia vankiloita kun vertaa alkuperäisiin vankityrmiin, voi huomata, että jotain on tapahtunut. Kyse ei ole siitä, että nukuttaisiin olkikasassa ja syötäisiin vain vettä ja leipää, ei. Kyse on siitä, miten vankeja nykyään kohdellaan.

Minulla on aina ollut aika vankka käsitys siitä, että rikoksesta on rangaistava. Valitettavasti tämä mentaliteetti on ihmisiltä jäänyt jonnekin 1800-luvulle. Minä ne pidä sitä edes rangaistuksena, jos toinen pistetään lämmitettyyn koppiin, johon tarjoillaan ruoka, luodaan mahdollisuus aktiviteetteihin ja päästetään vielä lomille.

Ei helvetti! Ei se ole mikään rangaistus. Se vastaa enemmänkin palkintoa. Miksi helvetissä me palkitsemme rikollisia? Minä en jumalauta voi ymmärtää. Ei mitään järkeä millään tasolla. Jos olet syyllinen rikokseen, jotka usein ovat vielä täysin järjettömistä syistä tehtyjä, siitä pitäisi kärsiä.

Ratkaisuna olisi kätevästi palaaminen alkuperäiseen vankila-malliin, eli avonaiset ikkunat, jotta turhimmat karsiutuisivat luonnollisiin syihin. Kovemmat kaverit istuisivat neljän kiviseinän välissä vuosikausia ilman minkäänlaisia virikkeitä. Se olisi juuri sellainen rangaistus, jota rikolliset kaipaavat. Mutta ei, heillä pitää olla inhimilliset olosuhteet. Ei vitussa tarvitse olla, sanon minä!

Jos mahdollinen rangaistus on tarpeeksi kova, ajattelevat rikollisetkin useamman kerran tekojaan. Ilmaiseen vuokra-asuntoon pääseminen ei ole millään tasolla rangaistus, etenkin kun sieltä pääsee vielä lomillekin. Tästä hyvänä esimerkkinä juuri pakomatkalle lähtenyt pariskunta, joka heti lomille päästyään hakivat mutkan ja huumeita, jonka jälkeen he lähtivät radalle.

Rangaistukset on tuotava sille tasolle, että ihmiset oikeasti pelkäävät linnaan joutumista. Ei siinä, että varastat leipää elääksesi ole kovinkaan paljon rangaistavaa, mutta siinä, kun varastat toiselta omaisuutta, johon toinen on käyttänyt vuosia rehellistä työaikaa. Tai se, että tapat toisen, kun hän puhui naisellesi. Kristus mitä paskaa.